Lynher London Queen
KTK-III, VWY-II, ERJ-I
Perustiedot
Kasvattaja Stud Lynher (evm), GB Kotitalli Vinhakulma, FIN Omistaja Elli L. VRL-14207 |
Kantakirjattu KTK-III-palkinnolle toukokuun 2016 tilaisuudessa pistein 14 + 16 + 15 + 17 = 62p.
VWY-II-palkittu 26.11.2018 pistein 5 + 6 + 5 + 21 + 3 = 40p
ERJ-I-palkittu toukokuun 2019 laatuarvostelutilaisuudessa pistein 5,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 100,5p.
VWY-II-palkittu 26.11.2018 pistein 5 + 6 + 5 + 21 + 3 = 40p
ERJ-I-palkittu toukokuun 2019 laatuarvostelutilaisuudessa pistein 5,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 100,5p.
Historia
Nojailin Stud Lynherin laitumen aitaan. Olin tullut katsomaan lupaavaa tammavarsaa yhdellä iänikuisista poninhakureissuistani. Se oli ihan perusnätti, hieman pliisun oloinen tamma, joka seisoi kuraisessa karvassaan laitumen keskellä. Huomioni kiinnitti kuitenkin toinen kurapallo, liitäväaskelinen ja selkeästi tulisen luonteen omaava tamma, joka liihotti pitkin laidunta. Vähän väliä se kävi härnäämässä vanhempia tammoja ja liiteli sitten omia menojaan. "Mikä tuo on?" osoitin sormellani kiusanhenkeä päin. "Jaa.. No se on Lynher London Queen. En tiedä, mikä sen kanssa meni vikaa, mutta no.. Se on vähän tommonen", kasvattaja nyökkäsi vinkuen ja piereskellen pukittelevaan poniin. "Tota se tekee kehässäkin, saa aina hävetä silmät päästä", hän jatkoi naureskellen. "Näyttäisi olevan melkoinen tapaus", tuumailin puoliääneen.
En tiedä, mikä kertakaikkinen aivopieru siinä sitten kävikään, kun vinkuvaa ponia lastattiin traileriin kotimatkaa varten. En tiedä, miksi olin edelleen kummallisella tavalla innoissani, kun vinkuva poni lastattiin Vinhakulman pihassa ulos trailerista. Vielä edelleenkin tämä kuningatar on omassa vähän sekavassa mielessäni yksi tallin mainioimmista poneista. Siitäkin huolimatta, että se on muun muassa murtanut käteni ja varpaani.
En tiedä, mikä kertakaikkinen aivopieru siinä sitten kävikään, kun vinkuvaa ponia lastattiin traileriin kotimatkaa varten. En tiedä, miksi olin edelleen kummallisella tavalla innoissani, kun vinkuva poni lastattiin Vinhakulman pihassa ulos trailerista. Vielä edelleenkin tämä kuningatar on omassa vähän sekavassa mielessäni yksi tallin mainioimmista poneista. Siitäkin huolimatta, että se on muun muassa murtanut käteni ja varpaani.
Luonnekuvaus
Historiikkiteksti antoikin jo hieman osviittaa tämän ladyn luonteenlaadusta. Helppo ja kiva lastenponihan Donna ei missään nimessä ole, eikä se varmasti tule sitä koskaan olemaankaan. Jonkin sortin yliherkkyyshäiriö tammaan on geenien ratkiriemukkaassa bingossa sattunut, eikä aimo annos tulisuutta ja kuumumisherkkyyttä sekä lyhyttä pinnaa ainakaan helpota tilannetta.
Hoitotilanteissa ei ole käynyt yhtä eikä kahtakaan kertaa niin, että hoitajaparka huutelee apua Donnan siron takamuksen ja karsinanseinän välistä. Jotenkin ihmeen kaupalla Donna saa kiepautettua takapuolensa sekunnin sadasosassa hoitajaa kohden, eikä siinä tilanteessa kyllä naurata varmasti ketään. Paitsi tätä hieman vipsahtanutta allekirjoittanutta. Donnan karsinaan pääsääntöisesti mennäänkin vain herkut kourassa ja riimunnaru valmiina nappaamaan tamman kiinni ja käytävälle. Masunalunen on hyvin herkkää seutua ja sen kutittelu saa takajalan kohoamaan kipakasti ilmaan. Myös satulalle kiukutellaan välillä enemmänkin, etenkin satulavyön kiristäminen on in-hot-ta-vaa! Ja elkää huoliko, tamma on tutkittu päästä kavioihin ja sillä käy säännöllisesti hieroja, kipeä se ei siis ole. Kiukkupylly vain. Itsevarmuutta - muttei kuitenkaan ylimielisyyttä - hehkuvalle hoitajalle Donna harvoin jaksaa ihan järkyttävästi kiukuta.
Ratsuna tämä tamma on arvatenkin tulta ja tappuraa. Se on hyvin, hyvin herkkä ja höyhenenkevyt ratsastaa. Donnalla käytetään useimmiten kuolaimettomia suitsia, mikä on rentouttanut ennen niin kireää viulunkieltä huomattavan paljon. Sitä on kuitenkin tietenkin ratsastettava keveällä ja eleettömällä kädellä, sillä Donna ei arvosta kovaa kuonoon tulevaa painetta yhtään sen enempää kuin suuhunkaan tulevaa. Tammalla on luonnostaan todella tarmokkaat liikkeet ja itsekseen käyvä takamoottori. Kun sen selässä on pelkäämätön ja kiltti ratsastaja, on se oikeasti hyvännäköinen ratsu. Laukka pyörii kuin itsestään, eikä ravissakaan ole valittamista.
Esteillä tamma tuppasi kuumumaan kuin hella kutosella, mutta ajan myötä kierroslukemat on opittu pitämään suht inhimillisellä tasolla. Estekentillä perä lentää huomattavasti herkemmin kuin sileällä, mutta toisaalta Donna keskittyy usein hyppäämiseen sen verran hyvällä motivaatiolla, että perälennot tapahtuvat vasta radan jälkeen. Hyppytyyli Donnalla on melko ilmava, eikä se mielellään kopauttele herkkiä kinttujaan puomeihin. Tammalla on kuitenkin taipumusta kieltoihin, mikäli tie esteelle on huono ja hyppy huonosti valmisteltu. Automaattivaihteinen hyppääjä se ei nimittäin ole, vaan vaatii ratsastajalta paljon tukea.
Hoitotilanteissa ei ole käynyt yhtä eikä kahtakaan kertaa niin, että hoitajaparka huutelee apua Donnan siron takamuksen ja karsinanseinän välistä. Jotenkin ihmeen kaupalla Donna saa kiepautettua takapuolensa sekunnin sadasosassa hoitajaa kohden, eikä siinä tilanteessa kyllä naurata varmasti ketään. Paitsi tätä hieman vipsahtanutta allekirjoittanutta. Donnan karsinaan pääsääntöisesti mennäänkin vain herkut kourassa ja riimunnaru valmiina nappaamaan tamman kiinni ja käytävälle. Masunalunen on hyvin herkkää seutua ja sen kutittelu saa takajalan kohoamaan kipakasti ilmaan. Myös satulalle kiukutellaan välillä enemmänkin, etenkin satulavyön kiristäminen on in-hot-ta-vaa! Ja elkää huoliko, tamma on tutkittu päästä kavioihin ja sillä käy säännöllisesti hieroja, kipeä se ei siis ole. Kiukkupylly vain. Itsevarmuutta - muttei kuitenkaan ylimielisyyttä - hehkuvalle hoitajalle Donna harvoin jaksaa ihan järkyttävästi kiukuta.
Ratsuna tämä tamma on arvatenkin tulta ja tappuraa. Se on hyvin, hyvin herkkä ja höyhenenkevyt ratsastaa. Donnalla käytetään useimmiten kuolaimettomia suitsia, mikä on rentouttanut ennen niin kireää viulunkieltä huomattavan paljon. Sitä on kuitenkin tietenkin ratsastettava keveällä ja eleettömällä kädellä, sillä Donna ei arvosta kovaa kuonoon tulevaa painetta yhtään sen enempää kuin suuhunkaan tulevaa. Tammalla on luonnostaan todella tarmokkaat liikkeet ja itsekseen käyvä takamoottori. Kun sen selässä on pelkäämätön ja kiltti ratsastaja, on se oikeasti hyvännäköinen ratsu. Laukka pyörii kuin itsestään, eikä ravissakaan ole valittamista.
Esteillä tamma tuppasi kuumumaan kuin hella kutosella, mutta ajan myötä kierroslukemat on opittu pitämään suht inhimillisellä tasolla. Estekentillä perä lentää huomattavasti herkemmin kuin sileällä, mutta toisaalta Donna keskittyy usein hyppäämiseen sen verran hyvällä motivaatiolla, että perälennot tapahtuvat vasta radan jälkeen. Hyppytyyli Donnalla on melko ilmava, eikä se mielellään kopauttele herkkiä kinttujaan puomeihin. Tammalla on kuitenkin taipumusta kieltoihin, mikäli tie esteelle on huono ja hyppy huonosti valmisteltu. Automaattivaihteinen hyppääjä se ei nimittäin ole, vaan vaatii ratsastajalta paljon tukea.
Sukutaulu & sukuselvitys
ISÄ Lynher King Arthur
wm ruunikonkimo 119cm, evm |
II Llwydd Artos (wm rn 120cm)
IE Lynher Blanca (wm rnkm 117cm)
|
EMÄ Lynher Teatime
wm punaruunikko 120cm, evm |
EI Lynher Lyon (wm rnkm 120cm)
EE Lynher Tea Party (wm prt 116cm)
|
sukuselvitys
ISÄ Lynher King Arthur ei suinkaan ollut niin mahtipontinen ori kuin nimi antaa olettaa. Syntymästään asti ori oli hyvin herkkä ja jopa hieman pehmeä luonteeltaan. Arthurille ei kannattanut korottaa ääntään tai käyttää turhan kovia otteita, sillä se suorastaan kauhistui liian tiukasta komentamisesta. Eikä sitä juurikaan komentaa tarvinnutkaan, sillä Arthurilla ei ollut tapana kyseenalaistaa jo kerran opittuja sääntöjä. Vaikkei Arthur rakenteellaan ketään häikäissyt, oli sillä sillä kuitenkin sen verran näyttöjä käyttöponina, että sitä kaikesta huolimatta päätettiin käyttää jalostukseen. Alkuun oriin kilpaurastakaan ei meinannut tulla mitään, mutta kun tarpeeksi helläkätinen ja luotettava ratsastaja löytyi, alkoi ori loistaa. Se oli ratsuna hyvin nöyrä ja luottavainen ja toimi kuin ajatus. Välillä Arthur oli liiankin tehokas ajatustenlukija. Ori oli omiaan kouluratsuna, sillä esteiden huuma kävi vähän liikaa sen korvien väliin. Parilla hyvällä kaudella Arthurin kanssa startattiin myös rataesteillä ihan kelpotuloksin, vaikkei voittoja koskaan tullutkaan. Arthur eli varsin pitkän elämän herkkänä herrasmiehenä ja jätti jälkeensä kaiken kaikkiaan kuusitoista jälkeläistä. Lynher London Queen oli toinen oriin viimeisen kauden jälkeläisistä.
ISÄN ISÄ Llwydd Artos oli kuuluisasta pitkän linjan walesinvuoristoponisiittolasta suoraan Walesin nummilta. Sen kasvattajalla on harvinaisen hyvä silmä ponien suhteen ja hänen kasvattinsa ovatkin pääsääntöisesti oikein rodunomaisia vuoristoponeja. Niin oli tietenkin Artoskin. Oriilla oli myös erittäin vahvat sukupuolileimat. Se oli lihaksikas ja melko massiivinen ori, jolla oli liidokas ja korkea ravi sekä ponnekas laukka. Oriilla kilpailtiinkin paitsi showkehissä niin myös ihan perinteisissä koulukilpailuissa. Artos sai aina kehuja etenkin askellajeistaan, mutta myös hyvästä kokoamisasteesta sekä omasta, tehokkaasta moottorista. Myös oriin punaisena hohtava, ruunikko karvapeite sekä lähes tasakorkuiset valkoiset sukat herättivät ihastusta. Luonteeltaan Artos oli showmies vailla vertaa. Se suorastaan rakasti parrasvaloissa paistattelua ja keräsi aina kehässä muutaman henkisen sentin korkeutta lisää. Kotioloissa Artos oli jopa hieman koppava ja vaati käsittelijältään jämäkkyyttä. Oriilla oli menestyksekäs ura jalostusoriina ja sen jälkeläisiä nähdään sukutauluissa varmasti vielä kymmeniä vuosia. Artos periytti jälkeläisilleen rodunomaista ulkomuotoaan sekä lennokasta raviaan.
ISÄN EMÄ Lynher Blanca, tuo heiveröinen ja siro varsa tupsahti maailmaan aivan liian aikaisin. Oli varsin epäselvää, selviytyykö pitkäjalkainen honkkeli neitokainen ensimmäisiä päiviään pidemmälle. Tamma kuitenkin sisukkaasti pysyi hengissä ja vahvistui päivä päivältä. Edelleen aikuisena Blancan rakenne on varsin siro ja kapoinen. Kovin paljoa huomiota se ei kehissä herättänyt, eikä se niissä oikeastaan viihtynytkään järin hyvin. Eikä Blanca korvat luimussa näyttänyt kovinkaan hurmaavalta. Blanca viihtyi kotipihassa, tutussa ja turvallisessa ympäristössä toistuvien rutiinien kera. Sen mielenrauha järkkyi suurista muutoksista, eikä sitä viitsitty kovin usein stressata lähtemällä sen kanssa reissuun. Blanca oli perustason ratsu, joka kuljetti kotikentällä pieniä ratsastajia varsin turvallisesti. Tamma oli hyvin nöyrä, aavistuksen liiankin miellyttämisenhaluinen tapaus. Blanca sai lyhyehkön elämänsä aikana kolme varsaa, joista jälkimmäisen varsomiseen tamma menehtyi vain seitsemänvuotiaana.
EMÄ Lynher Teatime oli melkoinen ilmestys kerta kaikkiaan. Tamma oli - kuten tyttärensä Donna - kuin pieni arabialainen hieman koveran ja siron päänsä sekä korkean häntänsä kanssa. Teatimessä oli myös melkoinen annos tulisuutta. Teatime oli luonteeltaan rohkea, itsenäinen ja varsin omapäinen tapaus, joka ilmaisi herkästi mielipiteensä asioista. Se jäi kasvattajalleen ennen kaikkea lupaavan ulkonäkönsä vuoksi, mutta myös show-kehiin sopivan kipakan luonteenlaadun takia. Teatime koulutettiin ratsuksi ja sillä kilpailtiin pari kautta sekä rataesteillä, että koulukentillä. Sileällä puurtaminen ei tämän ladyn kärsivällisyydelle oikein sopinut, joten tamman kanssa painotettiin enemmän estepuolta. Sijoituksia tamma nappasikin ihan kiitettävästi ja sen palkintokappi pullisteli ruusukkeita paitsi esteiltä niin myös näyttelykehistä. Kaikkien suureksi harmiksi tamma riekkui 8-vuotiaana laitumella vasemman takasensa siihen kuntoon, ettei käyttöponin elämä tullut enää kysymykseenkään. Se astutettiin kahtena seuraavana vuonna, mutta oli selvää, ettei oloneuvoksen virka sopinut Teatimen menevälle luonteelle lainkaan. Siitä tuli turhautunut ja kiukkuinen, vaikka huolestunut omistaja keksi kaikenlaista virikettä Teatimen päänmenoksi. Lopulta hän joutui kuitenkin tekemään raskaan päätöksen ja päästämään tamman vihreimmille niityille laukkaamaan vain 11-vuotiaana.
EMÄN ISÄ Lynher Lyonin syntymä oli vahinko. Sen isä oli melkoinen kahlekuningas ja vaikka aidoista tehtiin lähes vankilatasoiset, pääsi se livahtamaan karkuteille. Isäori teki tuttavuutta tammatarhojen asukkien kanssa ja seuraavana keväänä maailmaan tupsahti kolme vahinkovarsaa. Onnekkaita vahinkoja toki kaikki kolme, voimakkaita ja rodunomaisia vuoristoponeja. Etenkin Lyon miellytti kasvattajansa silmää, ja olihan hän ajatellutkin tehdä juuri tuosta kyseisestä yhdistelmästä varsan. Lyon oli teräväpäinen poni, fiksu kuin mikäkin. Se oppi hyvin nopeasti niin hyvät kuin huonotkin asiat. Lyonin karsinan oven alaosaankin piti asentaa hakanen, sillä ori osasi avata ylähakasen ja livahtaa siitä yön pimeinä tunteina vapauteen. Lyonin prioriteettina oli onneksi syöminen ja sen löysi lähes aina rehuvarastosta tai sen ovelta puuhastelemasta. Herkkupyllyytensä vuoksi Lyonille oli helppo opettaa erilaisia asiota ja se osasi muun muassa istua käskystä. Lyon kantakirjattiin mainioin arvosanoin ja sillä oli pitkä ura jalostusoriina. Sen lisäksi ori ansaitsi leipänsä käymällä erilaisissa tapahtumissa esittelemässä tempputaitojaan. Lyon oli myös melkoinen haka rataesteillä ja keräsi monen monta ruusuketta karsinansa oveen. Ja silppusi ne sitten palasiksi.
EMÄN EMÄ Lynher Tea Partya voisi kuvailla perusponiksi. Se oli suloisen kiltti ja herttainen tapaus, joka oli kuitenkin melko omapäinen ja mukavuudenhaluinen. Tealle sopi aivan mainiosti pienten lasten kuljettaminen pitkin kaviouraa tai talutustapahtumia, mutta kun osaavampi ratsastaja vaati tammaa poistumaan mukavuusalueeltaan, se veti korvansa luimuun. Tea ei kovin mielellään paiskinut hommia, ainakaan vapaaehtoisesti. Kuitenkin, kun ratsastaja vain jaksoi olla sinnikäs, kuoriutui Teasta oikein mainio kouluponi. Tea kilpailikin kouluratsastuksessa melko hyvällä menestyksellä, vaikkakaan se ei ollut kovin tasainen suorittaja. Huonoina päivinä se sijoittui usein ihan häntäpäähän, mutta hyvinä päivinä tamma suorastaan loisti. Tealla oli kaunis arabimainen pää, pitkät punaruskeat jouhet ja siro runko. Se oli kuitenkin lihaksikas ja omaan silmääni oikein passeiln näköinen poni. Tea kantakirjattiin II-palkinnolla ja se sai elämänsä aikana hurjat 11 varsaa, joista kaksi valitettavasti menehtyi ihan pikkuvarsoina.
ISÄN ISÄ Llwydd Artos oli kuuluisasta pitkän linjan walesinvuoristoponisiittolasta suoraan Walesin nummilta. Sen kasvattajalla on harvinaisen hyvä silmä ponien suhteen ja hänen kasvattinsa ovatkin pääsääntöisesti oikein rodunomaisia vuoristoponeja. Niin oli tietenkin Artoskin. Oriilla oli myös erittäin vahvat sukupuolileimat. Se oli lihaksikas ja melko massiivinen ori, jolla oli liidokas ja korkea ravi sekä ponnekas laukka. Oriilla kilpailtiinkin paitsi showkehissä niin myös ihan perinteisissä koulukilpailuissa. Artos sai aina kehuja etenkin askellajeistaan, mutta myös hyvästä kokoamisasteesta sekä omasta, tehokkaasta moottorista. Myös oriin punaisena hohtava, ruunikko karvapeite sekä lähes tasakorkuiset valkoiset sukat herättivät ihastusta. Luonteeltaan Artos oli showmies vailla vertaa. Se suorastaan rakasti parrasvaloissa paistattelua ja keräsi aina kehässä muutaman henkisen sentin korkeutta lisää. Kotioloissa Artos oli jopa hieman koppava ja vaati käsittelijältään jämäkkyyttä. Oriilla oli menestyksekäs ura jalostusoriina ja sen jälkeläisiä nähdään sukutauluissa varmasti vielä kymmeniä vuosia. Artos periytti jälkeläisilleen rodunomaista ulkomuotoaan sekä lennokasta raviaan.
ISÄN EMÄ Lynher Blanca, tuo heiveröinen ja siro varsa tupsahti maailmaan aivan liian aikaisin. Oli varsin epäselvää, selviytyykö pitkäjalkainen honkkeli neitokainen ensimmäisiä päiviään pidemmälle. Tamma kuitenkin sisukkaasti pysyi hengissä ja vahvistui päivä päivältä. Edelleen aikuisena Blancan rakenne on varsin siro ja kapoinen. Kovin paljoa huomiota se ei kehissä herättänyt, eikä se niissä oikeastaan viihtynytkään järin hyvin. Eikä Blanca korvat luimussa näyttänyt kovinkaan hurmaavalta. Blanca viihtyi kotipihassa, tutussa ja turvallisessa ympäristössä toistuvien rutiinien kera. Sen mielenrauha järkkyi suurista muutoksista, eikä sitä viitsitty kovin usein stressata lähtemällä sen kanssa reissuun. Blanca oli perustason ratsu, joka kuljetti kotikentällä pieniä ratsastajia varsin turvallisesti. Tamma oli hyvin nöyrä, aavistuksen liiankin miellyttämisenhaluinen tapaus. Blanca sai lyhyehkön elämänsä aikana kolme varsaa, joista jälkimmäisen varsomiseen tamma menehtyi vain seitsemänvuotiaana.
EMÄ Lynher Teatime oli melkoinen ilmestys kerta kaikkiaan. Tamma oli - kuten tyttärensä Donna - kuin pieni arabialainen hieman koveran ja siron päänsä sekä korkean häntänsä kanssa. Teatimessä oli myös melkoinen annos tulisuutta. Teatime oli luonteeltaan rohkea, itsenäinen ja varsin omapäinen tapaus, joka ilmaisi herkästi mielipiteensä asioista. Se jäi kasvattajalleen ennen kaikkea lupaavan ulkonäkönsä vuoksi, mutta myös show-kehiin sopivan kipakan luonteenlaadun takia. Teatime koulutettiin ratsuksi ja sillä kilpailtiin pari kautta sekä rataesteillä, että koulukentillä. Sileällä puurtaminen ei tämän ladyn kärsivällisyydelle oikein sopinut, joten tamman kanssa painotettiin enemmän estepuolta. Sijoituksia tamma nappasikin ihan kiitettävästi ja sen palkintokappi pullisteli ruusukkeita paitsi esteiltä niin myös näyttelykehistä. Kaikkien suureksi harmiksi tamma riekkui 8-vuotiaana laitumella vasemman takasensa siihen kuntoon, ettei käyttöponin elämä tullut enää kysymykseenkään. Se astutettiin kahtena seuraavana vuonna, mutta oli selvää, ettei oloneuvoksen virka sopinut Teatimen menevälle luonteelle lainkaan. Siitä tuli turhautunut ja kiukkuinen, vaikka huolestunut omistaja keksi kaikenlaista virikettä Teatimen päänmenoksi. Lopulta hän joutui kuitenkin tekemään raskaan päätöksen ja päästämään tamman vihreimmille niityille laukkaamaan vain 11-vuotiaana.
EMÄN ISÄ Lynher Lyonin syntymä oli vahinko. Sen isä oli melkoinen kahlekuningas ja vaikka aidoista tehtiin lähes vankilatasoiset, pääsi se livahtamaan karkuteille. Isäori teki tuttavuutta tammatarhojen asukkien kanssa ja seuraavana keväänä maailmaan tupsahti kolme vahinkovarsaa. Onnekkaita vahinkoja toki kaikki kolme, voimakkaita ja rodunomaisia vuoristoponeja. Etenkin Lyon miellytti kasvattajansa silmää, ja olihan hän ajatellutkin tehdä juuri tuosta kyseisestä yhdistelmästä varsan. Lyon oli teräväpäinen poni, fiksu kuin mikäkin. Se oppi hyvin nopeasti niin hyvät kuin huonotkin asiat. Lyonin karsinan oven alaosaankin piti asentaa hakanen, sillä ori osasi avata ylähakasen ja livahtaa siitä yön pimeinä tunteina vapauteen. Lyonin prioriteettina oli onneksi syöminen ja sen löysi lähes aina rehuvarastosta tai sen ovelta puuhastelemasta. Herkkupyllyytensä vuoksi Lyonille oli helppo opettaa erilaisia asiota ja se osasi muun muassa istua käskystä. Lyon kantakirjattiin mainioin arvosanoin ja sillä oli pitkä ura jalostusoriina. Sen lisäksi ori ansaitsi leipänsä käymällä erilaisissa tapahtumissa esittelemässä tempputaitojaan. Lyon oli myös melkoinen haka rataesteillä ja keräsi monen monta ruusuketta karsinansa oveen. Ja silppusi ne sitten palasiksi.
EMÄN EMÄ Lynher Tea Partya voisi kuvailla perusponiksi. Se oli suloisen kiltti ja herttainen tapaus, joka oli kuitenkin melko omapäinen ja mukavuudenhaluinen. Tealle sopi aivan mainiosti pienten lasten kuljettaminen pitkin kaviouraa tai talutustapahtumia, mutta kun osaavampi ratsastaja vaati tammaa poistumaan mukavuusalueeltaan, se veti korvansa luimuun. Tea ei kovin mielellään paiskinut hommia, ainakaan vapaaehtoisesti. Kuitenkin, kun ratsastaja vain jaksoi olla sinnikäs, kuoriutui Teasta oikein mainio kouluponi. Tea kilpailikin kouluratsastuksessa melko hyvällä menestyksellä, vaikkakaan se ei ollut kovin tasainen suorittaja. Huonoina päivinä se sijoittui usein ihan häntäpäähän, mutta hyvinä päivinä tamma suorastaan loisti. Tealla oli kaunis arabimainen pää, pitkät punaruskeat jouhet ja siro runko. Se oli kuitenkin lihaksikas ja omaan silmääni oikein passeiln näköinen poni. Tea kantakirjattiin II-palkinnolla ja se sai elämänsä aikana hurjat 11 varsaa, joista kaksi valitettavasti menehtyi ihan pikkuvarsoina.
Jälkeläiset
jälkeläinen |
isä |
saavutukset |
wm t. Vinhan Lambrini (s. 1.5.16, rnkm 114cm) |
KTK-II |
|
wm t. Vinhan Leya (s. 1.7.16, rtkm 118cm) |
KTK-II, Ch |
|
wm t. Vinhan Londona (s. 31.8.16, rnvkkkm 117cm) |
20 KRJ-sij., 20 VVJ-sij. |
|
wm o. Vinhan Last Hope (s. 3.12.16, rnvkkkm 121cm) |
KTK-III, Ch |
12.01.2016 - NJ: Coedwig Welsh - irtoSERT (päätuomari: Jannica)
28.09.2015 - Match Show: Radical Trotters - PUN IV 28.09.15 PUN IV /
5v€ + pokaali |
ERJ - sijoituksia 42, joista voittoja 8
06.01.2016 - ERJ - 60cm - Coedwig Welsh - 2/29
20.03.2016 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 2/50 14.06.2016 - ERJ - 60cm - Kultahuisku - 5/26 16.06.2016 - ERJ - 60cm - Kultahuisku - 2/26 22.10.2016 - ERJ - 60cm - Moana part breds - 5/36 25.10.2016 - ERJ - 60cm - Moana part breds - 4/36 26.10.2016 - ERJ - 60cm - Moana part breds - 4/36 14.03.2017 - ERJ - 60cm - Kilpailukeskus Stewart - 2/59 01.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 4/27 02.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 5/26 05.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 2/26 06.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 1/26 09.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 5/27 09.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 1/26 10.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 4/27 16.05.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 2/26 11.08.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara -3/30 26.08.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 3/30 30.08.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 1/30 06.10.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 1/30 09.10.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 1/30 |
10.10.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 2/30
14.10.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 4/30 16.10.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 3/30 17.10.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 5/30 17.10.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 4/30 18.10.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 5/30 19.10.2017 - ERJ - 60cm - Mörkövaara - 1/30 26.10.2017 - ERJ - 60cm - Moana part breds - 2/26 01.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 6/47 02.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 5/47 05.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 1/47 06.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 4/47 08.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 5/47 11.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 4/46 13.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 3/47 16.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 5/46 19.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 1/47 20.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 4/46 26.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 3/46 28.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 2/46 29.12.2017 - ERJ - 60cm - Koistila - 2/46 |
KRJ - sijoituksia 33, voittoja 5
21.12.2015 - KRJ - Helppo C - Kisatalli Kaukasus - 3/30
01.01.2016 - KRJ - Helppo C - Hervannan Oriasema - 3/30 03.01.2016 - KRJ - Helppo C - Hervannan Oriasema - 1/30 04.03.2016 - KRJ - Helppo C - Härdelli - 4/30 08.03.2016 - KRJ - Helppo C - Härdelli - 5/30 30.05.2016 - KRJ - Helppo B - Ruuti - 1/40 01.06.2016 - KRJ - He B - Mooncruiser Racehorses - 3/30 03.06.2016 - KRJ - He B - Mooncruiser Racehorses - 5/30 06.06.2016 - KRJ - He B - Mooncruiser Racehorses - 3/30 09.06.2016 - KRJ - He B - Mooncruiser Racehorses - 5/30 14.06.2016 - KRJ - He B - Mooncruiser Racehorses - 2/30 16.06.2016 - KRJ - He B - Mooncruiser Racehorses - 2/30 17.06.2016 - KRJ - He B - Mooncruiser Racehorses - 2/30 04.07.2016 - KRJ - Helppo B - Március - 2/40 06.07.2016 - KRJ - Helppo B - Március - 2/40 16.07.2016 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 3/40 21.07.2016 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 2/40 24.07.2016 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 3/40 24.07.2016 - KRJ - Helppo B - Aittohaara - 3/47 29.07.2016 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 3/40 |
03.12.2016 - KRJ - Helppo B - Moana part breds - 3/30
03.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 3/40 08.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 5/40 09.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 1/40 14.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 4/40 14.01.17 - KRJ - He B - Kievarinkujan suomenhevoset - 4/50 15.01.2017 - KRJ - Helppo B - Cadogan Ponies - 4/40 18.01.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 1/40 19.01.2017 - KRJ - Helppo B - Fiktio - 2/40 14.03.2017 - KRJ - He B - Kilpailukeskus Stewart - 2/100 14.03.2017 - KRJ - Helppo B - Fjellgård - 1/100 17.03.2017 - KRJ - Helppo B - Eelinniemi - 4/100 19.03.2017 - KRJ - Helppo B - Eelinniemi - 9/100 .. |
7. heinäkuuta 2015, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Elli L.
Donna saapui kotiin. Melkein kaduin ostopäätöstäni heti, kun tamma asteli silmät muljuen trailerista tallin pihaan. Seisoin siinä pihamaalla, kun Donna puhalteli ilmaa laajentuneista sieraimistaan ja vilkuili uutta kotiaan epäluuloisesti. Se steppaili ympärilläni pinkeissä kuljetussuojissaan ja ohuessa loimessaan häntä tötteröllä ja katsoi minua sitten korviaan luimistellen. Ajatteli varmaan, että tuo on syypää siihen, että hieno lady on tuotu maalaistallille asumaan. Toivoi ehkä päätyvänsä prinsessalinnaan.
"Ottaisitko noi suojat pois?" pyysin Henkkaa, joka sattui tulemaan pihalle. Mies katseli Donnaa arvioiden turvasta kavioihin ja tuumasi sitten, että neiti on hyvä vaan ja ottaa itse. "Pidä siitä sitte kiinni", mutisin lykätessäni vaaleanpunaisen riimunnarun Henkalle. Mies tarttui siihen hieman epäröiden ja minä lähestyin tammaa rauhallisesti ja varovasti. Se ei selvästikään ollut kovin mielissään lähentely-yrityksistäni, mutta antoi ottaa inhottavat suojat pois jaloistaan.
Lähdin taluttelemaan viulunkireää poniani ympäri pihamaata ja kenttää. Otan tämän erittäin kasvattavana ja opettavaisena kokemuksena ja ensi kerralla harkitsen ponin valintaa paremmin, ajattelin talutellessani. Donna ei malttanut kävellä vaan steppasi. Kävelimme hyvän tovin pihalla toisiimme varovasti tutustuen. Pikkuhiljaa Donna alkoi rentoutua ja malttoi se napata ruohotupsunkin maasta. Tallin edessä rapsutin varovasti tamman turpaa tuumatessani samalla, että ehkä meistä tulee sittenkin vielä kaverit.
29. marraskuuta 2016, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Elli L.
Melkolailla viimeisillään tiineenä oleva Donna pääsi käsihevoseksi kärryajelulle kuulaana marraskuisena päivänä. Kärryjen edessä taapersi tuttu ja turvallinen Poni ja päivä oli muutoinkin kerrassaan rauhallinen sunnuntaipäivä. Istuskelin tyytyväisenä kärryillä vaaleanpunainen riimunnaru kädessäni. Kavioiden kopse kävi hiekkatiellä, mutta muutoin oli perin rauhallista. Joku maatalouskone jyrisi kauempana peltojen takana.
Yhtäkkiä pusikosta vilisti orava tien yli kuuseen. Poni ei hätkähtänyt moisesta, mutta takanani ollut Donna otti sen verran sivuaskelta, että meinasin tuiskahtaa kärryiltä alas. "Soo, ihan rauhassa", puhelin matalalla äänellä, mutta Donna sen kun muljautteli silmiään ja steppasi tynnyrimäisen mahansa kanssa tien laidasta laitaan. Pysäytin Ponin ja yritin saada Donnan rauhoittumaan. Työni oli kuitenkin täysin turhaa, ja viimeinen pisara Donnan vadissa oli oravan kuusesta kuuluva käkätys ja nakutus. Tamma riuhtaisi narun kädestäni ja paineli menemään hippulat vinkuen ja perä lentäen pitkin hiekkatietä. Katsoin menoani pienellä kauhulla. Voi itku.
Kärryjen kääntäminen kapeahkolla tiellä ei oikein tahtonut onnistua, joten jouduin jatkamaan lievästi hämmentyneen Ponin kanssa matkaa sen verran, että pääsimme leveämpään kohtaan. Juuri, kun sain Ponin käännettyä ja pyydettyä raviin, puhelimeni soi. Poni ravaili sen verran löntystäen, että uskalsin vastata pysähtymättä. "Puuttuuko sulta jotain?" Henkan ääni kuului linjan toisessa päässä. "Onko Donna ehjä??" kysyin hätäisesti ja mies vastasi rauhallisella äänellä tamman olevan kunnossa, mutta lievästi poissa tolaltaan. "Tuliko teitä karhu vastaan?" mies vitsaili, enkä muista koska olisin viimeksi ollut näin helpottunut!
17. marraskuuta 2018, kouluvalmennus, valmentaja Sylvi Ojanne (VRL-14586 Elva)
Pieni kimo welshtamma tarpoi tarmokasta käyntiä kentän uraa pitkin. Kouluvalmennukseen Metsälammille oli saapunut Hilla, ohjaa ratsastajansa kädestä nyki temperamenttinen pikkutamma Donna. Aloitimme käynnissä, neuvoin Hillaa antamaan ponilleen reilusti ohjaa. Herkkä tamma pitäisi saada hakeutumaan tuntumalle itse, hyväksymään ohjan tuki ja luottamaan siihen, ei pakenemaan sitä tai nostamaan päätään ylös.
“Ratsasta sitä rennoksi, pehmeällä pohkeella ja anna ohjan vain olla pitempänä! Sen pitäisi alkaa hakeutua tuntumalle, ei me haluta ratsastaa ponia niin, että heti aluksi napataan vai ohja käteen ja kaula mutkalle. Sen täytyy haluta sinne itse!” paasasin ehkä hieman, mutta tämä oli minulle ehdottomasti sydämen asia. Rento tuntumalle houkuttelu ei kuitenkaan näyttänyt olevan Hillalle ja Donnalle tuntematon juttu, Hilla ratsasti tammaansa rennoin ottein ja ympyrällä suurin, sivulle vievin asettavin liikkein. Vaikka välillä kimo nostikin päätään tai jännittyi hetkeksi, oli se yleisesti melko rento ja liikkui hyvin.
Raviin lähdettäessä neuvoin ratsastajaa pitämään saman ohjan pituuden, tukemaan tammaa pohkeella ja edelleen ajatellen kaikkia apuja eteenpäinvievinä. Donna pyrähti raviin ja näytti jännittyneeltä muutaman kierroksen ajan, mutta ravissakin oikea tahti ja tasapaino alkoi löytyä suurten ympyröiden ja ratsastajan rauhallisuuden ansioista. Välillä Donna huiskasi hännällään protestiksi omasta mielestään ärsyttävään pohjeapuun, mutta sellaisessa tilanteessa neuvoin Hillaa käyttämään pohjetta uudestaan. Vikurointi on väärä vastaus pohkeeseen, oikea vastaus on eteen liikkuminen! Laukassa Donna oli elementissään, se oli selvästi rento ja helpoin ratsastaa. Laukassa Hilla sai kerätä hieman ohjaa, koska laukka toi ponia hieman lyhyemmäksi jo luonnostaan. Kevyt ohja oli silti valttia, Donna teki muutaman äkkinäisen sivuhypyn ja välillä nosti turpaansa pilviin, kun ohjan tuntuma muuttui äkkinäisesti. Laukka suurella keskiympyrällä alkoi sujua mallikkaasti, kun tamma tottui ohjan tukeen, Hilla pysyi tasaisena ja piti pohkeensa ponin ympärillä. Tamma sai reilusti kehuja, loppuraveilla jatkettiin tuntumalle houkuttelua pitemmällä ohjalla ja Donna hakeutui sinne jo automaattisesti, liikkuen tasaisesti koko ajan. Loppukäynnit ratsukko lähti kävelemään maastoreiteille, jonne ohjasin heidät tallin pihasta.
Donna saapui kotiin. Melkein kaduin ostopäätöstäni heti, kun tamma asteli silmät muljuen trailerista tallin pihaan. Seisoin siinä pihamaalla, kun Donna puhalteli ilmaa laajentuneista sieraimistaan ja vilkuili uutta kotiaan epäluuloisesti. Se steppaili ympärilläni pinkeissä kuljetussuojissaan ja ohuessa loimessaan häntä tötteröllä ja katsoi minua sitten korviaan luimistellen. Ajatteli varmaan, että tuo on syypää siihen, että hieno lady on tuotu maalaistallille asumaan. Toivoi ehkä päätyvänsä prinsessalinnaan.
"Ottaisitko noi suojat pois?" pyysin Henkkaa, joka sattui tulemaan pihalle. Mies katseli Donnaa arvioiden turvasta kavioihin ja tuumasi sitten, että neiti on hyvä vaan ja ottaa itse. "Pidä siitä sitte kiinni", mutisin lykätessäni vaaleanpunaisen riimunnarun Henkalle. Mies tarttui siihen hieman epäröiden ja minä lähestyin tammaa rauhallisesti ja varovasti. Se ei selvästikään ollut kovin mielissään lähentely-yrityksistäni, mutta antoi ottaa inhottavat suojat pois jaloistaan.
Lähdin taluttelemaan viulunkireää poniani ympäri pihamaata ja kenttää. Otan tämän erittäin kasvattavana ja opettavaisena kokemuksena ja ensi kerralla harkitsen ponin valintaa paremmin, ajattelin talutellessani. Donna ei malttanut kävellä vaan steppasi. Kävelimme hyvän tovin pihalla toisiimme varovasti tutustuen. Pikkuhiljaa Donna alkoi rentoutua ja malttoi se napata ruohotupsunkin maasta. Tallin edessä rapsutin varovasti tamman turpaa tuumatessani samalla, että ehkä meistä tulee sittenkin vielä kaverit.
29. marraskuuta 2016, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Elli L.
Melkolailla viimeisillään tiineenä oleva Donna pääsi käsihevoseksi kärryajelulle kuulaana marraskuisena päivänä. Kärryjen edessä taapersi tuttu ja turvallinen Poni ja päivä oli muutoinkin kerrassaan rauhallinen sunnuntaipäivä. Istuskelin tyytyväisenä kärryillä vaaleanpunainen riimunnaru kädessäni. Kavioiden kopse kävi hiekkatiellä, mutta muutoin oli perin rauhallista. Joku maatalouskone jyrisi kauempana peltojen takana.
Yhtäkkiä pusikosta vilisti orava tien yli kuuseen. Poni ei hätkähtänyt moisesta, mutta takanani ollut Donna otti sen verran sivuaskelta, että meinasin tuiskahtaa kärryiltä alas. "Soo, ihan rauhassa", puhelin matalalla äänellä, mutta Donna sen kun muljautteli silmiään ja steppasi tynnyrimäisen mahansa kanssa tien laidasta laitaan. Pysäytin Ponin ja yritin saada Donnan rauhoittumaan. Työni oli kuitenkin täysin turhaa, ja viimeinen pisara Donnan vadissa oli oravan kuusesta kuuluva käkätys ja nakutus. Tamma riuhtaisi narun kädestäni ja paineli menemään hippulat vinkuen ja perä lentäen pitkin hiekkatietä. Katsoin menoani pienellä kauhulla. Voi itku.
Kärryjen kääntäminen kapeahkolla tiellä ei oikein tahtonut onnistua, joten jouduin jatkamaan lievästi hämmentyneen Ponin kanssa matkaa sen verran, että pääsimme leveämpään kohtaan. Juuri, kun sain Ponin käännettyä ja pyydettyä raviin, puhelimeni soi. Poni ravaili sen verran löntystäen, että uskalsin vastata pysähtymättä. "Puuttuuko sulta jotain?" Henkan ääni kuului linjan toisessa päässä. "Onko Donna ehjä??" kysyin hätäisesti ja mies vastasi rauhallisella äänellä tamman olevan kunnossa, mutta lievästi poissa tolaltaan. "Tuliko teitä karhu vastaan?" mies vitsaili, enkä muista koska olisin viimeksi ollut näin helpottunut!
17. marraskuuta 2018, kouluvalmennus, valmentaja Sylvi Ojanne (VRL-14586 Elva)
Pieni kimo welshtamma tarpoi tarmokasta käyntiä kentän uraa pitkin. Kouluvalmennukseen Metsälammille oli saapunut Hilla, ohjaa ratsastajansa kädestä nyki temperamenttinen pikkutamma Donna. Aloitimme käynnissä, neuvoin Hillaa antamaan ponilleen reilusti ohjaa. Herkkä tamma pitäisi saada hakeutumaan tuntumalle itse, hyväksymään ohjan tuki ja luottamaan siihen, ei pakenemaan sitä tai nostamaan päätään ylös.
“Ratsasta sitä rennoksi, pehmeällä pohkeella ja anna ohjan vain olla pitempänä! Sen pitäisi alkaa hakeutua tuntumalle, ei me haluta ratsastaa ponia niin, että heti aluksi napataan vai ohja käteen ja kaula mutkalle. Sen täytyy haluta sinne itse!” paasasin ehkä hieman, mutta tämä oli minulle ehdottomasti sydämen asia. Rento tuntumalle houkuttelu ei kuitenkaan näyttänyt olevan Hillalle ja Donnalle tuntematon juttu, Hilla ratsasti tammaansa rennoin ottein ja ympyrällä suurin, sivulle vievin asettavin liikkein. Vaikka välillä kimo nostikin päätään tai jännittyi hetkeksi, oli se yleisesti melko rento ja liikkui hyvin.
Raviin lähdettäessä neuvoin ratsastajaa pitämään saman ohjan pituuden, tukemaan tammaa pohkeella ja edelleen ajatellen kaikkia apuja eteenpäinvievinä. Donna pyrähti raviin ja näytti jännittyneeltä muutaman kierroksen ajan, mutta ravissakin oikea tahti ja tasapaino alkoi löytyä suurten ympyröiden ja ratsastajan rauhallisuuden ansioista. Välillä Donna huiskasi hännällään protestiksi omasta mielestään ärsyttävään pohjeapuun, mutta sellaisessa tilanteessa neuvoin Hillaa käyttämään pohjetta uudestaan. Vikurointi on väärä vastaus pohkeeseen, oikea vastaus on eteen liikkuminen! Laukassa Donna oli elementissään, se oli selvästi rento ja helpoin ratsastaa. Laukassa Hilla sai kerätä hieman ohjaa, koska laukka toi ponia hieman lyhyemmäksi jo luonnostaan. Kevyt ohja oli silti valttia, Donna teki muutaman äkkinäisen sivuhypyn ja välillä nosti turpaansa pilviin, kun ohjan tuntuma muuttui äkkinäisesti. Laukka suurella keskiympyrällä alkoi sujua mallikkaasti, kun tamma tottui ohjan tukeen, Hilla pysyi tasaisena ja piti pohkeensa ponin ympärillä. Tamma sai reilusti kehuja, loppuraveilla jatkettiin tuntumalle houkuttelua pitemmällä ohjalla ja Donna hakeutui sinne jo automaattisesti, liikkuen tasaisesti koko ajan. Loppukäynnit ratsukko lähti kävelemään maastoreiteille, jonne ohjasin heidät tallin pihasta.
Donna on virtuaalihevonen.
Donnan kaikki kuvat ovat tallin omaisuutta.
Grafiikka: Ritva's Gallery
Donnan kaikki kuvat ovat tallin omaisuutta.
Grafiikka: Ritva's Gallery