Colette v.d. Low
KTK-III, RPL-II
|
Polveutuminen tarkistettu ja hyväksytty 19.03.2016.
KTK-III-palkittu toukokuun 2016 tilaisuudessa pistein 15 + 18 + 16 + 15 = 64p.
RPL-II-palkittu helmikuun 2017 tilaisuudessa pistein 6,5 (3 + 3,5) + 10 + 15 + 12,3 + 0,5 + 7 + 2 = 53,3p
KTK-III-palkittu toukokuun 2016 tilaisuudessa pistein 15 + 18 + 16 + 15 = 64p.
RPL-II-palkittu helmikuun 2017 tilaisuudessa pistein 6,5 (3 + 3,5) + 10 + 15 + 12,3 + 0,5 + 7 + 2 = 53,3p
Luonnekuvaus
Kun sanon, ettei Lettu jätä ketään kylmäksi, todellakin tarkoitan sitä. Tämän neidin kanssa tulee nimittäin hiki. Paino sanalla neidin, Lettu on melkein pahempi kuin tallin draamakuningatar, Donna. Letun kanssa tulee kyllä toimeen, jos sattuu olemaan maailman seesteisin ja rauhallisin ihminen, kuten vaikkapa Äiti Teresa. Lettu imee itseensä ihmisen mielialan kuin pesusieni ja toimii peilikuvana ratsastajalleen. Jännittyneen ratsastajan alla se virittäytyy viulunkieleksi, joka katkeaa hetkellä millä hyvänsä. Ja sitä vastoin rennon ratsastajan kanssa Lettu on elastinen ja rento.
Hoidettavana Letusta voisi käyttää nimitystä erityisherkkä. Milloin on masun alta kutittaa liikaa, korviin ei saa hipaistakaan tai kannikat ovat yhtä kuin räjähdysnappi. Sitä kun ei voi ikinä tietää, millä koivella Lettu on minäkin aamuna noussut. Sen huomaa vasta, kun on astunut karsinan sisäpuolelle. Reippaalla ja terveen pelottomalla asenteella Letun kanssa pärjää oikein hyvin, vaikka se välillä osoittaakin mieltään ties mistä kutinoista. Luottamuksen saatuaan tamma ei kuitenkaan jaksa ihan niin paljon kiukutella.
Ratsuna Lettu on.. Noh.. melko räjähdysherkkä. Sillä on valtavasti intoa ja sen jalat ovat kuin jouset, etenkin, jos on esteiden ylittämisestä kyse. Tietysti oman mausteensa soppaan tuo Letun taipumus peilata ihmisiä, minkä vuoksi tamma annetaan vain harvoille ja valituille ratsuksi. Jos ohjaksissa on osaava kuski, joka ei niinkään hätkähdä tamman höpöilystä, on se oikein oiva menopeli, jolta löytyy ponnua taivaisiin asti. Liikkeiltäänkään tamma ei ole pöllömpi, mutta sen kärsivällisyys harvoin riittää kovin pitkäjänteiseen koulutuuppaamiseen. Maastossa tämä neiti onkin sitten ihan omaa luokkaansa..
Hoidettavana Letusta voisi käyttää nimitystä erityisherkkä. Milloin on masun alta kutittaa liikaa, korviin ei saa hipaistakaan tai kannikat ovat yhtä kuin räjähdysnappi. Sitä kun ei voi ikinä tietää, millä koivella Lettu on minäkin aamuna noussut. Sen huomaa vasta, kun on astunut karsinan sisäpuolelle. Reippaalla ja terveen pelottomalla asenteella Letun kanssa pärjää oikein hyvin, vaikka se välillä osoittaakin mieltään ties mistä kutinoista. Luottamuksen saatuaan tamma ei kuitenkaan jaksa ihan niin paljon kiukutella.
Ratsuna Lettu on.. Noh.. melko räjähdysherkkä. Sillä on valtavasti intoa ja sen jalat ovat kuin jouset, etenkin, jos on esteiden ylittämisestä kyse. Tietysti oman mausteensa soppaan tuo Letun taipumus peilata ihmisiä, minkä vuoksi tamma annetaan vain harvoille ja valituille ratsuksi. Jos ohjaksissa on osaava kuski, joka ei niinkään hätkähdä tamman höpöilystä, on se oikein oiva menopeli, jolta löytyy ponnua taivaisiin asti. Liikkeiltäänkään tamma ei ole pöllömpi, mutta sen kärsivällisyys harvoin riittää kovin pitkäjänteiseen koulutuuppaamiseen. Maastossa tämä neiti onkin sitten ihan omaa luokkaansa..
Sukutaulu ja jälkeläiset
|
|
JÄLKELÄINEN |
ISÄ |
SAAVUTUKSET |
SRP t. Vinhan Ma Jolie (s. 23.6.16, rn 147cm) |
Istria Benedict |
KTK-II, EV-I |
SRP t. Vinhan Dolce Vita (s. 30.8.16, prn 143cm) |
Emrys van de Istria |
EV-I |
07.02.2016 NJ: Satulinna - LKV1 (irtoSERT)
15.03.2016 Match Show: Adinan ponitila - SIN1 (Näyttelyn paras tamma & ratsuponi)
30.09.2016 VSN: Hattuvaara - RCH (4-5-4-4½-4-4-4-3½-2½-2½=38p)
15.03.2016 Match Show: Adinan ponitila - SIN1 (Näyttelyn paras tamma & ratsuponi)
30.09.2016 VSN: Hattuvaara - RCH (4-5-4-4½-4-4-4-3½-2½-2½=38p)
ERJ - sijoituksia 46, voittoja 5
06.01.2016 - ERJ - 80cm - Coedwig Welsh - 4/23
07.01.2016 - ERJ - 70cm - Coedwig Welsh - 4/20 25.03.2016 - ERJ - 110cm - Mörkövaara - 4/50 26.03.2016 - ERJ - 110cm - Mörkövaara - 1/50 22.03.2016 - ERJ - 100cm - Kuuralehdon hevostila - 4/40 24.03.2016 - ERJ - 100cm - Kuuralehdon hevostila - 5/40 25.03.2016 - ERJ - 100cm - Kuuralehdon hevostila - 3/40 28.03.2016 - ERJ - 100cm - Kuuralheodn hevostila - 3/40 29.03.2016 - ERJ - 100cm - Kuuralehdon hevostila - 3/40 24.06.2016 - ERJ - 110cm - Március - 6/40 21.07.2016 - ERJ - 100cm - Heljävirta - 2/40 21.07.2016 - ERJ - 100cm - Kuuralehdon hevostila - 5/40 22.07.2016 - ERJ - 100cm - Heljävirta - 1/40 22.07.2016 - ERJ - 100cm - Kuuralehdon hevostila - 4/40 23.07.2016 - ERJ - 100cm - Heljävirta - 5/40 24.07.2016 - ERJ - 100cm - Kuuralehdon hevostila - 3/40 26.07.2016 - ERJ - 100cm - Heljävirta - 2/40 28.07.2016 - ERJ - 100cm - Heljävirta - 2/40 28.07.2016 - ERJ - 100cm - Kuuralehdon hevostila - 1/40 05.08.2016 - ERJ - 110cm - Waldswood - 5/25 15.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 5/40 17.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 1/40 19.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 3/40 |
21.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 2/40
23.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 2/40 25.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 2/40 26.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 3/40 27.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 4/40 29.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 2/40 29.08.2016 - ERJ - 100cm - Wayward Dressage - 4/40 30.09.2016 - ERJ - 110cm - Rappadan - 5/40 30.09.2016 - ERJ - 110cm - Rappadan - 4/40 01.10.2016 - ERJ - 110cm - Rappadan - 2/40 02.10.2016 - ERJ - 110cm - Rappadan - 2/40 02.10.2016 - ERJ - 110cm - Rappadan - 5/40 03.10.2016 - ERJ - 110cm - Rappadan - 3/40 03.10.2016 - ERJ - 110cm - Rappadan - 6/40 24.01.2017 - ERJ - 100cm - Pöllökumpu - 4/29 26.01.2017 - ERJ - 100cm - Pöllökumpu - 1/29 27.01.2017 - ERJ - 110cm - Romilly - 6/56 28.01.2017 - ERJ - 110cm - Romilly - 6/56 29.01.2017 - ERJ - 110cm - Romilly - 3/56 14.02.2017 - ERJ - 110cm - Romilly - 3/60 16.02.2017 - ERJ - 110cm - Romilly - 5/60 17.02.2017 - ERJ - 110cm - Romilly - 2/60 18.02.2017 - ERJ - 110cm - Romilly - 5/60 |
20. kesäkuuta 2016, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Lettunen pääsi kantakirjaan! Tokikaan tilaisuudessa sen käytös ei ollut ihan mitä kuuliaisinta, mutta pitäähän ponissa nyt vähän luonnetta olla. Silkkihanskat kädessä ja varpaillaan juosten sitä mentiin, hyvä kun uskalsin välillä edes hengittää. Mikä tietysti hermostutti myös Lettua. No, joka tapauksessa Lettu on nyt kantakirjattu III-palkinnolle. Hyvä Lettu!
23 kesäkuuta 2016, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Tiineys on sopinut Letulle kuin nenä päähän, eikä tässä kohtaa odottavan aika ole tuntunut lainkaan pitkältä. Vaikka toki uutta tulokasta ja Vinhakulman ensimmäistä ratsuponivarsaa onkin odotettu. Lettu on tiineyden myötä unohtanut kaiken takakireytensä ja sitä on ollut ilo hoitaa päivä toisensa jälkeen. Varsominen sujui suht ongelmitta, vaikka varsa onkin Lettuun nähden melko isokokoinen. Tammavarsan ilmeessä oli samankaltasta tuimuutta kuin emällään, joten voisi olettaa neitosesta tulevan yhtä sisupussi. Varsan nimeä oli mietitty jo etukäteen, ja kaikista vaihtoehdoista päädyimme Vinhan Ma Jolieen.
25. kesäkuuta 2016, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Lempeä Lettu? Missä muka? Eipä ole hehkuvaa ja rentoa Lettua varsomisen jälkeen nähty kertaakaan. Sama sitruunanaama aamuisin tuijottelee karsinastaan kuin ennenkin. Huokauksien huokaus. Lettu on varsaansa kohtaan melkoisen ylisuojeleva, eikä se pelkää käyttää hampaitaan, jos se kokee jälkeläisensä uhatuksi. Tutut ihmiset saavat kyllä käydä varsaan tutustumassa, mutta vierailla ei ole niin mitään asiaa varsomiskarsinan lähettyville. Hampaat napsuvat tuon tuostakin kaltereiden välistä, jos joku vain kehtaakin kävellä ohi. Tallin varsa-alue onkin nyt erityisen rauhoitettua aluetta.
7. syyskuuta 2016, estevalmennus, kirjoittanut Omppu
Lettu tuli ratsastajansa Hillan kanssa tänään estevalmennukseen. Aloitimme käynnissä ympyrällä, jonka jokaisella neljänneksellä oli puomi. Sisäpohje tuli saada hyvin läpi jotta päästään asettamaan ponia ympyrän suuntaan jo puomin päällä, joka oli tehtävän aiheena. Tätä väännettiin molempiin suuntiin myös ravissa, ja tehtävä sujui oikein hyvin kun Hilla vain muisti katsoa haluamaansa suuntaan.
Seuraavaksi tultiin pitkällä lähestymisellä pientä estettä, jonka edessä oli puomi. Esteelle tuli lähestyä ravissa, ja esteen päältä nostettiin laukka. Lettu intoili paljon parilla ensimmäisellä kierroksella, mutta Hilla sai ponin pysymään melko rauhallisena. Nostossa sai olla huolellinen, että tuli oikea laukka. Estettä nostettiin, ja ratsukko selviytyi hyvin 70 senttimetrinkin esteestä. Lopuksi tehtävä muutettiin niin, että laukka nostettiin jo 15 metriä ennen estettä, ja korkeimmillaan puomi oli tällä kertaa jo Letun kisakorkeudella. Tamma selviytyi tehtävästä hyvin, joskin hieman vauhdikkaasti, ja kokonaisuutena valmennukseen saa olla tyytyväinen!
14. lokakuuta 2016, kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Olin psyykannut itseäni aamukahvistani alkaen. "Tänään on hieno päivä, olenpa tänään iloinen ja pirteä" ja niin edelleen. Mantra jatkui tehdessäni aamutallia, eikä aikaakaan, kun aloin jo itsekin uskoa tänään olevan ehdottomasti maailman paras päivä. Aamutallin tehtyäni keräsin hiljalleen Letun kamoja kasaan karsinan ulkopuolelle. "Eikös olekin upea päivä!" hihkaisin tammalle, joka katsoi minua varsin nyrpeän näköisenä. "Älä viitsi mököttää, en taatusti antanut sulle mökötysmuroja aamupalaksi", silittelin tamman turpaa. "Tänään on maailman paras päivä".
Edes taivaalle kerääntyneet harmaat pilvet eivät saaneet hyvää mieltäni poistumaan. Kiipesin Letun selkään ja sillä sekunnilla tamma jo lähti kiukkuiseen käyntiin. "Soo, odotas vähän Lettuseni", taiteilin kieli keskellä suuta jalustimia jalkoihini. Jo tallissa huomasin, että Lettu oli noussut väärällä kaviolla, eikä sitä meinannut millään saada huijattua unohtamaan ankeuttaan.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat käsiini. Kaarsin kiukkuisen tammani keskiympyrälle ja pyysin siltä vähän reippaampaa askellusta. "Piruakos pyytelet", Lettu tuntui sanovan, mutta reipastui kuitenkin. Taivutin tamman etuosaa sisään puolet ympyrästä ja takaosaa toisen puolen. Takaosan taivuttelu sai aikaan jämäkän potkaisun, kun kehtasinkin kutitella arvon neidin takamusta raipallani. Julkeaa suorastaan.
Kun tamma taipui rehellisesti, aloitin muutamen käynnistä pysähdyksiin ja takaisin -siirtymisen jälkeen ravityöskentelyn. Lettu alkoi venyttää kaulaansa ja se tuntui muutoinkin suhteellisen rennolta, vaikkakin se kertoi napakat mielipiteensä joka ikisestä raipan kosketuksesta. Pitkillä sivuilla otin temponlisäykset - mikä tarkoitti Letun mielestä aluksi: "nosta kiitolaukka" - ja lyhyillä sivuilla kasasin taas ponin ja itseni kokoon. Jestas, tästä ponista oikeasti irtoaa upeaa askelta! Kun tehtävä sujui kuin tanssi, otin vielä laukannostoja ympyrällä. Lettu oli kuulolla ja se oli ennen kaikkea rento: mission complete!
Loppuverryttelyksi ratsastin kevyessä ravissa isoja ympyröitä ja annoin Letun venyttää kaulaansa. "Eihän se ollut niin kamalaa, eihän?" taputin tamman kaulaa ja se pärskähti vastaukseksi.
12 helmikuuta 2017, estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tallityttömme Tiina sai tänään kokeilla Lettua estevalmennuksessa, kun tytön vakkariratsu Omppu ontui aamupäivällä. Tammat ovat luonteeltaan jokseenkin samasta puusta veistettyjä, joten en ollut vaihdosta edes huolissani. Päinvastoin, Letulle teki hyvää saada selkäänsä välillä joku uusikin ratsastaja.
Tiinaa kuitenkin selvästi vähän jännitti, mikä heijastui Lettuun. Tamma kipitti kirein askelin alkukäynnit ja luimisteli vähän väliä. "Hengitä, Tiina", tokaisin kentän keskeltä. Tyttö keräsi ohjat käsiinsä ja aloitti ravityöskentelyn. Lettu oli kireä, mutta pikkuhiljaa Tiina alkoi tajuta, ettei tamma räjähtäisikään taivaan tuulin - ainakaan vielä.
Olin kerännyt kummallekin lävistäjälle esteen, joiden edessä oli puomit. "Tule ensin ravissa seuraavan pitkän sivun alusta lävistäjälle". Este ei ollut kovinkaan korkea, joten se ei vaatinut Letulta suuria ponnistuksia edes ravissa. Tokikaan se ei olisi myöskään vaatinut sitä räjähtävää laukannostoa, jonka Lettu teki esteen jälkeen.. "Soo, ravissa!" sanoin ja Tiina sai istuttua sen verran tiiviisti alas, että Lettu pudotti raviin. Tamma alkoi kuumua ja se pärskytteli menemään kaula kaarella pitkin pitkää sivua. "Uudestaan ravissa", pyysin ja Tiina siirsi katseensa esteen yli. "Hidasta vaan, sitä saa pidätellä ihan niin kuin Omppuakin ja sen on kuunneltava, vaikka kuinka haluttaisi juosta kuin päätön kana", juttelin kävellessäni lävistäjän vieressä. Lettu nosti jälleen laukan, mutta siirtyi ratsastajan pyynnöstä raviin. "Ota vielä vaan ravissa ja otetaan toi toinen lävistäjä mukaan leikkiin".
Kun Lettu malttoi kuunnella Tiinan ohjeita, otimme saman tehtävän laukassa. "Nosta vasen laukka kulmassa ennen lävistäjää. Laukkaa vasenta laukkaa este ja lyhyt sivu ja vaihda oikeaan laukkaan uuden lävistäjän alussa", ohjeistin ja Tiina teki työtä käskettyä. Lettu yritti ampaista kohti estettä, mutta malttoi kuitenkin mielensä. Estekorkeus oli nostettu 90cm, mikä ei tietenkään ollut metristen ratojen hyppääjäkonkarille mikään ongelma. Kuten eivät myöskään olleet laukanvaihdot, vaikkakin aluksi Lettu yritti puskea lapa edellä väärää laukkaa kohti estettä.
Ratsukon yhteistyö pelasi yllättävänkin hyvin ottaen huomioon alun jännittyneisyyden, joten loppuravien jälkeen Tiina taputteli Letun kaulaa kasvot loistaen. "Ei se ole lainkaan niin paha kuin huhut kertovat!" tyttö hihkaisi.
20 helmikuuta 2017 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Kyllä kannatti kuluttaa aikaansa koneella iltapäiväkahvia juodessa. Selailtuani eri foorumeita, osui silmiini ilmoitus ratsuponien laatuarvostelusta, jonka viimeinen ilmoittautumispäivä on tänään! Kun Letun ostin, en olisi ikinä uskonut, että sen voisi joku päivä vielä kärrätä laatuarvosteluun. Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että tamman voi vallan mainiosti viedä arvosteltavaksi. Ilmoitin tamman mukaan karkeloihin, saas nähdä kuinka käy!
12. heinäkuuta 2017, estevalmennus, kirjoittanut Layda VRL-14488
Elli ja Lettu ravasivat viiden vihreä-valkoisen puomin yli hyvässä tempossa. Hevonen pidensi askeltaan nätisti, ja Elli myötäsi hyvin. Itse seisoin vieressä valmentamassa: "Pysy itse hieman lähempänä satulaa, mutta anna hevoselle silti tilaa liikkua. Älä jää puristamaan pohkeella, vaan pidä jalka rennosti alhaalla."
Ratsukko tuli puomin vielä kertaalleen, kunnes nostin niistä kolmen 50-60cm korkean esteen sarjan. Molempiin väleihin tulisi mahtua neljä askelta.
Elli nosti laukan, ja parin innostuspukin jälkeen ratsukko suoritti sarjan oikein hyvin. "Muuten hyvä, mutta yritä pitää hevonen kunnolla käsissäsi, älä anna sille tilaa tehdä turhuuksia. Kisaradalla pukit tuskin ovat kovin toivottavia", naurahdin.
Seuraavan kerran sarjalla vauhti oli hieman turhan nopeaa, mutta nostin esteet silti 80-90cm korkeuksiin.
Ensimmäinen sarjan hyppy oli varmasti paras, Elli myötäsi hyvin ja Lettu hyppäsi innokkaasti, mutta keskittyneesti. Toinen hyppy tuli hieman kaukaa Letun otettua vain kolme askelta, mutta kolmannelle esteelle Elli sai poninsa taas kuriin.
"Hyvä, kävelkää hetki niin muutan tehtävää. Seuraavaksi tullaankin 100cm esteelle puoli rataa leikkaalla, esteen päällä vaihtuu laukka ja käännytään uran puolesta välistä puoli rataa leikkaa "väärinpäin," jossa on uusi 100cm este", selitin.
Onnekseni Elli ymmärsi sekavat ohjeeni, ja lähti tulemaan. Hyppy oli hyvä, mutta seuraavalle esteelle ohjaaminen osoittautui ratsukolle vaativaksi tehtäväksi, jonka takia he hyppäsivät toisen esteen aivan vasemmasta reunasta.
Kertasimme juttua seitsemän kertaa, kunnes se alkoi pikkuhiljaa sujua kun Lettu hieman väsyi alkuinnostuksensa jälkeen.
Teimme tehtävää vielä hetken toiseenkin suuntaa, jolloin ratsukko olikin jo ammattilainen koko tehtävässä, eikä sen täten tuottanut mitään vaikeuksia.
Onnistuneisiin hyppyihin oli hyvä lopettaa, joten annoin ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyn.
Elli otti hetken laukkaa hieman löysemmin ohjin, jonka jälkeen he siirtyivät ravailemaan, ja lopulta siirtyivät kävelemään.
22. toukokuuta 2018, estevalmennus, kirjoittanut Sylvi
Parkkeerasin Volgswagen Golfini tallin parkkipaikalle ja vilkaisin kelloa. Tapani mukaan olin juuri ja juuri myöhästymisen rajoilla, omasta valmennuksestani tietenkin. Päästin labradorinnoutaja Namun takapenkiltä pihalle juoksemaan ja Namun tutut tallikaverit Pupu ja Möhkö juoksivat jo hirveää kyytiä tervehtimään koirakaveriaan, kun taas mäyräkoira Puttista ei näkynyt missään. Se oli varmaan taas kerjäämässä tallilaisten eväskasseista leivänmurenia kitusiinsa. Jätin koirat temmeltämään keskenään, sillä kokemuksesta tiesin niiden tulevan toimeen keskenään. Aurinko porotti kuin viimeistä päivää, kun saavuin kentän laidalle, jossa Elli ja ratsuponitamma Lettu jo ravailivat alkuverkkojen merkeissä.
Hikikarpalot nousivat otsalle, kun rupesin raahaamaan puomeja kentälle. Onneksi Ellin pahaa-aavistamaton mies Henkka saapui juuri sopivasti toimittamaan jotain asiaa Ellille autonavaimet kourassaan ja sain miehen nakitettua kantoavuksi. Ilmeisesti lisätyön pelossa Henkka häipyi kuin pieru Saharaan heti kun oli saanut viimeisenkin puomin aseteltua paikalleen. Hetken päästä pihatiellä ei näkynyt kuin punaisen Audin perävalot, kun Henkka körötteli kohti kylänraittia.
Tänään valmennuksen teemana oli laukanvaihdot, jotka ymmärtääkseni ovat Letun kohdalla varsin räjähdysalttiita liikkeitä. Olin sivusilmällä seurannut tamman alkuverryyttelyä ja se vaikutti Ellin tapaan olevan varsin kepeä ja hyväntuulinen, tosin melkoisen energinen. Ehkä kaunis alkukesän sää oli saanut ratsukon iloiseksi, ken tietää. En halunnut, että Letun kattila kiehahtaa heti alkuunsa, joten keskityimme aluksi Letulle helppoihin asioihin eli rauhallisen laukan hakemiseen ja kavalettisarjoihin ympyrällä. Alkuun Lettu olisi kaahottanut kavaletit vaikka yhdellä loikalla yli, mutta pikkuhiljaa tamma alkoi keskittymään. Siinä auttoi Ellin rauhallinen ratsastustyyli. Huomasi todella, että Letun selkään sopii parhaiten sellainen ratsastaja, joka ymmärtää työskennellä oman rauhallisuutensa eteen eikä hätiköi, vaikka Lettu tekisi millaisia ratkaisuja.
Kun molempiin suuntiin oli saatu hyvät kavalettisarjat, siirryimme seuraavaan tehtävään. S:n ja R:n välillä oli ristikkoeste, jonka päällä oli tarkoitus vaihtaa laukka ja jatkaa esteeltä toiseen suuntaan. Sama toistettiin aina vuorotellen kummastakin suunnasta. Lettuhan ymmärtää oikein hyvin laukanvaihtoavut, mutta jostain syystä se iskee laukanvaihtojen yhteydessä myös turbovaihteen päälle. Ensimmäisellä suorituskerralla ratsukon keskinäisessä viestinnässä oli selkeitä puutteita, sillä Lettu ei ymmärtänyt laisinkaan, että suunnan oli tarkoitus vaihtua. Elli sen sijaan oli täysin menossa vastakkaiseen suuntaan. Arvaatte varmaan, että kun poni alta lähtee vasemmalle ja ratsastaja oikealle, tapahtuu väistämätön kentän hiekkaan tupsahdus. Onneksi Elli tuiskahti jaloilleen, mutta Lettuhan tästä sai varsinaisen järkytyksen aikaiseksi. Muutaman minuutin kissa-hiiri leikin jälkeen pörisevä ja puhiseva pikku lohikäärme oltiin saatu taltutettua jälleen ratsun virkaan ja harjoitukset saattoivat jatkua.
Valitettavasti Letun saavutettu mielenrauha oli mennyttä ja seuraavilla kierroksilla näin mitä uskomattomampia suorituksia, enkä tarkoita välttämättä positiivisessa merkityksessä. Turpa kohti taivasta ja jalat solmussa vatsan alla etenevä poni oli varsin mielenkiintoinen näky, puhumattakaan spagettimaisen venkoilevasta tammasta, joka onnistui väistämään kuusi sivuloikkaa vasemmalle ennen estettä, mutta lopulta kiertämään esteen oikealta. Ellin punainen naama kertoi naisen sisäisestä tuskasta, kun taas ulkoisesti Elli onnistui olemaan kadehdittavan tasainen ja pitkäpinnainen.
Niin tai näin, valmennus ei ehkä ollut ratsukon priimaa, mutta myös onnistuneita suorituksia mahtui joukkoon. Parhaimmillaan Lettu on nopeasti reagoiva, ketterä ja sulava liikkeissään, kunhan ratsastaja luottaa itseensä sekä poniin. Erityisesti minua ilahduttaa Letun hyppykapasiteetti ja harjoituksen lopuksi ratsukko ratsastikin muutaman kerran 80cm radan, joka tuntui tammalle olevan kuin maahankaivettuja puomeja. Loppuverryyttelyssä näkyi taas se alkutunnin kevytmielinen ja rento tamma, joten ainakin valmennus päättyi hyviin fiiliksiin.
Lettunen pääsi kantakirjaan! Tokikaan tilaisuudessa sen käytös ei ollut ihan mitä kuuliaisinta, mutta pitäähän ponissa nyt vähän luonnetta olla. Silkkihanskat kädessä ja varpaillaan juosten sitä mentiin, hyvä kun uskalsin välillä edes hengittää. Mikä tietysti hermostutti myös Lettua. No, joka tapauksessa Lettu on nyt kantakirjattu III-palkinnolle. Hyvä Lettu!
23 kesäkuuta 2016, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Tiineys on sopinut Letulle kuin nenä päähän, eikä tässä kohtaa odottavan aika ole tuntunut lainkaan pitkältä. Vaikka toki uutta tulokasta ja Vinhakulman ensimmäistä ratsuponivarsaa onkin odotettu. Lettu on tiineyden myötä unohtanut kaiken takakireytensä ja sitä on ollut ilo hoitaa päivä toisensa jälkeen. Varsominen sujui suht ongelmitta, vaikka varsa onkin Lettuun nähden melko isokokoinen. Tammavarsan ilmeessä oli samankaltasta tuimuutta kuin emällään, joten voisi olettaa neitosesta tulevan yhtä sisupussi. Varsan nimeä oli mietitty jo etukäteen, ja kaikista vaihtoehdoista päädyimme Vinhan Ma Jolieen.
25. kesäkuuta 2016, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Lempeä Lettu? Missä muka? Eipä ole hehkuvaa ja rentoa Lettua varsomisen jälkeen nähty kertaakaan. Sama sitruunanaama aamuisin tuijottelee karsinastaan kuin ennenkin. Huokauksien huokaus. Lettu on varsaansa kohtaan melkoisen ylisuojeleva, eikä se pelkää käyttää hampaitaan, jos se kokee jälkeläisensä uhatuksi. Tutut ihmiset saavat kyllä käydä varsaan tutustumassa, mutta vierailla ei ole niin mitään asiaa varsomiskarsinan lähettyville. Hampaat napsuvat tuon tuostakin kaltereiden välistä, jos joku vain kehtaakin kävellä ohi. Tallin varsa-alue onkin nyt erityisen rauhoitettua aluetta.
7. syyskuuta 2016, estevalmennus, kirjoittanut Omppu
Lettu tuli ratsastajansa Hillan kanssa tänään estevalmennukseen. Aloitimme käynnissä ympyrällä, jonka jokaisella neljänneksellä oli puomi. Sisäpohje tuli saada hyvin läpi jotta päästään asettamaan ponia ympyrän suuntaan jo puomin päällä, joka oli tehtävän aiheena. Tätä väännettiin molempiin suuntiin myös ravissa, ja tehtävä sujui oikein hyvin kun Hilla vain muisti katsoa haluamaansa suuntaan.
Seuraavaksi tultiin pitkällä lähestymisellä pientä estettä, jonka edessä oli puomi. Esteelle tuli lähestyä ravissa, ja esteen päältä nostettiin laukka. Lettu intoili paljon parilla ensimmäisellä kierroksella, mutta Hilla sai ponin pysymään melko rauhallisena. Nostossa sai olla huolellinen, että tuli oikea laukka. Estettä nostettiin, ja ratsukko selviytyi hyvin 70 senttimetrinkin esteestä. Lopuksi tehtävä muutettiin niin, että laukka nostettiin jo 15 metriä ennen estettä, ja korkeimmillaan puomi oli tällä kertaa jo Letun kisakorkeudella. Tamma selviytyi tehtävästä hyvin, joskin hieman vauhdikkaasti, ja kokonaisuutena valmennukseen saa olla tyytyväinen!
14. lokakuuta 2016, kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja
Olin psyykannut itseäni aamukahvistani alkaen. "Tänään on hieno päivä, olenpa tänään iloinen ja pirteä" ja niin edelleen. Mantra jatkui tehdessäni aamutallia, eikä aikaakaan, kun aloin jo itsekin uskoa tänään olevan ehdottomasti maailman paras päivä. Aamutallin tehtyäni keräsin hiljalleen Letun kamoja kasaan karsinan ulkopuolelle. "Eikös olekin upea päivä!" hihkaisin tammalle, joka katsoi minua varsin nyrpeän näköisenä. "Älä viitsi mököttää, en taatusti antanut sulle mökötysmuroja aamupalaksi", silittelin tamman turpaa. "Tänään on maailman paras päivä".
Edes taivaalle kerääntyneet harmaat pilvet eivät saaneet hyvää mieltäni poistumaan. Kiipesin Letun selkään ja sillä sekunnilla tamma jo lähti kiukkuiseen käyntiin. "Soo, odotas vähän Lettuseni", taiteilin kieli keskellä suuta jalustimia jalkoihini. Jo tallissa huomasin, että Lettu oli noussut väärällä kaviolla, eikä sitä meinannut millään saada huijattua unohtamaan ankeuttaan.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat käsiini. Kaarsin kiukkuisen tammani keskiympyrälle ja pyysin siltä vähän reippaampaa askellusta. "Piruakos pyytelet", Lettu tuntui sanovan, mutta reipastui kuitenkin. Taivutin tamman etuosaa sisään puolet ympyrästä ja takaosaa toisen puolen. Takaosan taivuttelu sai aikaan jämäkän potkaisun, kun kehtasinkin kutitella arvon neidin takamusta raipallani. Julkeaa suorastaan.
Kun tamma taipui rehellisesti, aloitin muutamen käynnistä pysähdyksiin ja takaisin -siirtymisen jälkeen ravityöskentelyn. Lettu alkoi venyttää kaulaansa ja se tuntui muutoinkin suhteellisen rennolta, vaikkakin se kertoi napakat mielipiteensä joka ikisestä raipan kosketuksesta. Pitkillä sivuilla otin temponlisäykset - mikä tarkoitti Letun mielestä aluksi: "nosta kiitolaukka" - ja lyhyillä sivuilla kasasin taas ponin ja itseni kokoon. Jestas, tästä ponista oikeasti irtoaa upeaa askelta! Kun tehtävä sujui kuin tanssi, otin vielä laukannostoja ympyrällä. Lettu oli kuulolla ja se oli ennen kaikkea rento: mission complete!
Loppuverryttelyksi ratsastin kevyessä ravissa isoja ympyröitä ja annoin Letun venyttää kaulaansa. "Eihän se ollut niin kamalaa, eihän?" taputin tamman kaulaa ja se pärskähti vastaukseksi.
12 helmikuuta 2017, estevalmennus, kirjoittanut omistaja
Tallityttömme Tiina sai tänään kokeilla Lettua estevalmennuksessa, kun tytön vakkariratsu Omppu ontui aamupäivällä. Tammat ovat luonteeltaan jokseenkin samasta puusta veistettyjä, joten en ollut vaihdosta edes huolissani. Päinvastoin, Letulle teki hyvää saada selkäänsä välillä joku uusikin ratsastaja.
Tiinaa kuitenkin selvästi vähän jännitti, mikä heijastui Lettuun. Tamma kipitti kirein askelin alkukäynnit ja luimisteli vähän väliä. "Hengitä, Tiina", tokaisin kentän keskeltä. Tyttö keräsi ohjat käsiinsä ja aloitti ravityöskentelyn. Lettu oli kireä, mutta pikkuhiljaa Tiina alkoi tajuta, ettei tamma räjähtäisikään taivaan tuulin - ainakaan vielä.
Olin kerännyt kummallekin lävistäjälle esteen, joiden edessä oli puomit. "Tule ensin ravissa seuraavan pitkän sivun alusta lävistäjälle". Este ei ollut kovinkaan korkea, joten se ei vaatinut Letulta suuria ponnistuksia edes ravissa. Tokikaan se ei olisi myöskään vaatinut sitä räjähtävää laukannostoa, jonka Lettu teki esteen jälkeen.. "Soo, ravissa!" sanoin ja Tiina sai istuttua sen verran tiiviisti alas, että Lettu pudotti raviin. Tamma alkoi kuumua ja se pärskytteli menemään kaula kaarella pitkin pitkää sivua. "Uudestaan ravissa", pyysin ja Tiina siirsi katseensa esteen yli. "Hidasta vaan, sitä saa pidätellä ihan niin kuin Omppuakin ja sen on kuunneltava, vaikka kuinka haluttaisi juosta kuin päätön kana", juttelin kävellessäni lävistäjän vieressä. Lettu nosti jälleen laukan, mutta siirtyi ratsastajan pyynnöstä raviin. "Ota vielä vaan ravissa ja otetaan toi toinen lävistäjä mukaan leikkiin".
Kun Lettu malttoi kuunnella Tiinan ohjeita, otimme saman tehtävän laukassa. "Nosta vasen laukka kulmassa ennen lävistäjää. Laukkaa vasenta laukkaa este ja lyhyt sivu ja vaihda oikeaan laukkaan uuden lävistäjän alussa", ohjeistin ja Tiina teki työtä käskettyä. Lettu yritti ampaista kohti estettä, mutta malttoi kuitenkin mielensä. Estekorkeus oli nostettu 90cm, mikä ei tietenkään ollut metristen ratojen hyppääjäkonkarille mikään ongelma. Kuten eivät myöskään olleet laukanvaihdot, vaikkakin aluksi Lettu yritti puskea lapa edellä väärää laukkaa kohti estettä.
Ratsukon yhteistyö pelasi yllättävänkin hyvin ottaen huomioon alun jännittyneisyyden, joten loppuravien jälkeen Tiina taputteli Letun kaulaa kasvot loistaen. "Ei se ole lainkaan niin paha kuin huhut kertovat!" tyttö hihkaisi.
20 helmikuuta 2017 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja
Kyllä kannatti kuluttaa aikaansa koneella iltapäiväkahvia juodessa. Selailtuani eri foorumeita, osui silmiini ilmoitus ratsuponien laatuarvostelusta, jonka viimeinen ilmoittautumispäivä on tänään! Kun Letun ostin, en olisi ikinä uskonut, että sen voisi joku päivä vielä kärrätä laatuarvosteluun. Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että tamman voi vallan mainiosti viedä arvosteltavaksi. Ilmoitin tamman mukaan karkeloihin, saas nähdä kuinka käy!
12. heinäkuuta 2017, estevalmennus, kirjoittanut Layda VRL-14488
Elli ja Lettu ravasivat viiden vihreä-valkoisen puomin yli hyvässä tempossa. Hevonen pidensi askeltaan nätisti, ja Elli myötäsi hyvin. Itse seisoin vieressä valmentamassa: "Pysy itse hieman lähempänä satulaa, mutta anna hevoselle silti tilaa liikkua. Älä jää puristamaan pohkeella, vaan pidä jalka rennosti alhaalla."
Ratsukko tuli puomin vielä kertaalleen, kunnes nostin niistä kolmen 50-60cm korkean esteen sarjan. Molempiin väleihin tulisi mahtua neljä askelta.
Elli nosti laukan, ja parin innostuspukin jälkeen ratsukko suoritti sarjan oikein hyvin. "Muuten hyvä, mutta yritä pitää hevonen kunnolla käsissäsi, älä anna sille tilaa tehdä turhuuksia. Kisaradalla pukit tuskin ovat kovin toivottavia", naurahdin.
Seuraavan kerran sarjalla vauhti oli hieman turhan nopeaa, mutta nostin esteet silti 80-90cm korkeuksiin.
Ensimmäinen sarjan hyppy oli varmasti paras, Elli myötäsi hyvin ja Lettu hyppäsi innokkaasti, mutta keskittyneesti. Toinen hyppy tuli hieman kaukaa Letun otettua vain kolme askelta, mutta kolmannelle esteelle Elli sai poninsa taas kuriin.
"Hyvä, kävelkää hetki niin muutan tehtävää. Seuraavaksi tullaankin 100cm esteelle puoli rataa leikkaalla, esteen päällä vaihtuu laukka ja käännytään uran puolesta välistä puoli rataa leikkaa "väärinpäin," jossa on uusi 100cm este", selitin.
Onnekseni Elli ymmärsi sekavat ohjeeni, ja lähti tulemaan. Hyppy oli hyvä, mutta seuraavalle esteelle ohjaaminen osoittautui ratsukolle vaativaksi tehtäväksi, jonka takia he hyppäsivät toisen esteen aivan vasemmasta reunasta.
Kertasimme juttua seitsemän kertaa, kunnes se alkoi pikkuhiljaa sujua kun Lettu hieman väsyi alkuinnostuksensa jälkeen.
Teimme tehtävää vielä hetken toiseenkin suuntaa, jolloin ratsukko olikin jo ammattilainen koko tehtävässä, eikä sen täten tuottanut mitään vaikeuksia.
Onnistuneisiin hyppyihin oli hyvä lopettaa, joten annoin ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyn.
Elli otti hetken laukkaa hieman löysemmin ohjin, jonka jälkeen he siirtyivät ravailemaan, ja lopulta siirtyivät kävelemään.
22. toukokuuta 2018, estevalmennus, kirjoittanut Sylvi
Parkkeerasin Volgswagen Golfini tallin parkkipaikalle ja vilkaisin kelloa. Tapani mukaan olin juuri ja juuri myöhästymisen rajoilla, omasta valmennuksestani tietenkin. Päästin labradorinnoutaja Namun takapenkiltä pihalle juoksemaan ja Namun tutut tallikaverit Pupu ja Möhkö juoksivat jo hirveää kyytiä tervehtimään koirakaveriaan, kun taas mäyräkoira Puttista ei näkynyt missään. Se oli varmaan taas kerjäämässä tallilaisten eväskasseista leivänmurenia kitusiinsa. Jätin koirat temmeltämään keskenään, sillä kokemuksesta tiesin niiden tulevan toimeen keskenään. Aurinko porotti kuin viimeistä päivää, kun saavuin kentän laidalle, jossa Elli ja ratsuponitamma Lettu jo ravailivat alkuverkkojen merkeissä.
Hikikarpalot nousivat otsalle, kun rupesin raahaamaan puomeja kentälle. Onneksi Ellin pahaa-aavistamaton mies Henkka saapui juuri sopivasti toimittamaan jotain asiaa Ellille autonavaimet kourassaan ja sain miehen nakitettua kantoavuksi. Ilmeisesti lisätyön pelossa Henkka häipyi kuin pieru Saharaan heti kun oli saanut viimeisenkin puomin aseteltua paikalleen. Hetken päästä pihatiellä ei näkynyt kuin punaisen Audin perävalot, kun Henkka körötteli kohti kylänraittia.
Tänään valmennuksen teemana oli laukanvaihdot, jotka ymmärtääkseni ovat Letun kohdalla varsin räjähdysalttiita liikkeitä. Olin sivusilmällä seurannut tamman alkuverryyttelyä ja se vaikutti Ellin tapaan olevan varsin kepeä ja hyväntuulinen, tosin melkoisen energinen. Ehkä kaunis alkukesän sää oli saanut ratsukon iloiseksi, ken tietää. En halunnut, että Letun kattila kiehahtaa heti alkuunsa, joten keskityimme aluksi Letulle helppoihin asioihin eli rauhallisen laukan hakemiseen ja kavalettisarjoihin ympyrällä. Alkuun Lettu olisi kaahottanut kavaletit vaikka yhdellä loikalla yli, mutta pikkuhiljaa tamma alkoi keskittymään. Siinä auttoi Ellin rauhallinen ratsastustyyli. Huomasi todella, että Letun selkään sopii parhaiten sellainen ratsastaja, joka ymmärtää työskennellä oman rauhallisuutensa eteen eikä hätiköi, vaikka Lettu tekisi millaisia ratkaisuja.
Kun molempiin suuntiin oli saatu hyvät kavalettisarjat, siirryimme seuraavaan tehtävään. S:n ja R:n välillä oli ristikkoeste, jonka päällä oli tarkoitus vaihtaa laukka ja jatkaa esteeltä toiseen suuntaan. Sama toistettiin aina vuorotellen kummastakin suunnasta. Lettuhan ymmärtää oikein hyvin laukanvaihtoavut, mutta jostain syystä se iskee laukanvaihtojen yhteydessä myös turbovaihteen päälle. Ensimmäisellä suorituskerralla ratsukon keskinäisessä viestinnässä oli selkeitä puutteita, sillä Lettu ei ymmärtänyt laisinkaan, että suunnan oli tarkoitus vaihtua. Elli sen sijaan oli täysin menossa vastakkaiseen suuntaan. Arvaatte varmaan, että kun poni alta lähtee vasemmalle ja ratsastaja oikealle, tapahtuu väistämätön kentän hiekkaan tupsahdus. Onneksi Elli tuiskahti jaloilleen, mutta Lettuhan tästä sai varsinaisen järkytyksen aikaiseksi. Muutaman minuutin kissa-hiiri leikin jälkeen pörisevä ja puhiseva pikku lohikäärme oltiin saatu taltutettua jälleen ratsun virkaan ja harjoitukset saattoivat jatkua.
Valitettavasti Letun saavutettu mielenrauha oli mennyttä ja seuraavilla kierroksilla näin mitä uskomattomampia suorituksia, enkä tarkoita välttämättä positiivisessa merkityksessä. Turpa kohti taivasta ja jalat solmussa vatsan alla etenevä poni oli varsin mielenkiintoinen näky, puhumattakaan spagettimaisen venkoilevasta tammasta, joka onnistui väistämään kuusi sivuloikkaa vasemmalle ennen estettä, mutta lopulta kiertämään esteen oikealta. Ellin punainen naama kertoi naisen sisäisestä tuskasta, kun taas ulkoisesti Elli onnistui olemaan kadehdittavan tasainen ja pitkäpinnainen.
Niin tai näin, valmennus ei ehkä ollut ratsukon priimaa, mutta myös onnistuneita suorituksia mahtui joukkoon. Parhaimmillaan Lettu on nopeasti reagoiva, ketterä ja sulava liikkeissään, kunhan ratsastaja luottaa itseensä sekä poniin. Erityisesti minua ilahduttaa Letun hyppykapasiteetti ja harjoituksen lopuksi ratsukko ratsastikin muutaman kerran 80cm radan, joka tuntui tammalle olevan kuin maahankaivettuja puomeja. Loppuverryyttelyssä näkyi taas se alkutunnin kevytmielinen ja rento tamma, joten ainakin valmennus päättyi hyviin fiiliksiin.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvat: VRL-14207
kuvat: VRL-14207